Arkkitehtuuri

 

Barcelonan tunnuskuvaksi on muodostunut Katalonian jugendarkkitehtuuri eli modernisme, jonka kuuluisin edustaja on Antoni Gaudí (1852 – 1926). Eri maissa tyylisuunnasta käytetään eri nimityksiä, esim. Ranskassa art nouveau, Italiassa liberty. Gaudí ja modernisme on helppo tunnistaa epäsymmetrisistä ja mielikuvituksellisista muodoista, jotka usein ottavat aiheensa kasvikunnasta. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Sagrada Família –kirkko ja Güell-puisto sekä asuntalot la Pedrera ja Casa Batlló.

Muita modernisme-suuntauksen edustajia ovat Josep Puig i Cadalfalch (Casa de les Punxes) ja Lluís Domènech i Montaner (Palau de la Música Catalana)

​

Musiikki

 

Kuuluisimpia katalonialaisia muusikoita on sellisti, säveltäjä ja kapellimestari Pau Casals (1876 – 1973) . Hän syntyi El Vendrellin kaupungissa, mutta asui Espanjan sisällissodan jälkeen suuren osan elämästään maanpaossa Ranskassa ja Puerto Ricossa. Hänen tunnetuimpia tulkintojaan ovat Bachin sellosarjat sekä kansanlaulu El cant dels ocells (Lintujen laulu).

​

Barcelonalainen sopraano Montserrat Caballé (s.1933) opiskeli Liceun konservatoriossa ja loi maineikkaan uran kotimaassa ja ulkomailla. Hänet muistetaan oopperarooleistaan, joita on yli 80, mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan bel canto –ohjelmistostaan.  Toinen Liceun kasvatti on tenori Josep Carreras (s. 1946), joka esiintyi Liceun lavalla ensimmäisen kerran jo 11-vuotiaana. Hän on saavuttanut kuuluisuutta etenkin Verdi- ja Puccini-ohjelmistollaan sekä 60 kymmenellä oopperaroolillaan. Sairastuttuaan 80-luvulla leukemiaan Carreras perusti säätiön taudin tutkimuksen ja hoidon tukemiseksi.

​

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Lluís Millet (1867 – 1941) oli katalonialaisen kuoromusiikin uranuurtajia. Hän perusti vuonna 1891 yhdessä säveltäjä ja kirjailija Amadeu Vivesin kanssa Katalonian kansallisylpeyden Orfeó Català –kuoron. Millet on säveltänyt Joan Maragallin runon Cant de la Senyera (lippulaulu), joka nostattaa Kataloniassa samanlaisia tunteita kuin Suomessa Finlandia.

​

Huomattavimpia kevyen musiikin tähtiä ovat katalonialaiset Lluis Llach (s. 1948), Joan Manuel Serrat (s. 1943), mallorcalainen Maria del Mar Bonet (s. 1947) sekä valencialainen Raimon (s. 1940), jotka kaikki kuuluivat 60-luvun Nova Cançó –laululiikkeeseen. Liike syntyi uhmaamaan Francon diktatuuria ja katalonialaisen kulttuurin kiellettyä asemaa. Erityisesti Llachin kappale L’Estaca (Paalu) nousi  taistelun tunnukseksi ja siitä on tullut lähes epävirallinen kansallislaulu.

​

Barcelonan tärkeimpiä konserttitaloja ovat Palau de la Música Catalana, L’Auditori sekä oopperatalo Liceu.

​

Kuvataiteet

​

Katalonian maaperällä on kasvanut monta kuulua kuvataiteilijaa. Surrealismin huomattavimpiin edustajiin kuuluva Salvador Dalí (1904 – 1989) syntyi Figueresissa. Hän tutustui opiskeluaikoinaan moniin taiteilijoihin ja tyylisuuntiin, joista hän loi omaperäisen psykedeelisen taiteensa. Ristiriitoja pursuava Dalí tunnetaan myös kirjailijana ja käsikirjoittajana. Hänen omaperäinen museonsa sijaitsee Figueresissa ja kotimuseo Cadaquésin rannalla.

​

Myös Joan Miró (1893 – 1983) luetaan usein surrealismin mestareihin, vaikka hän kehittikin omaa ja yksilöllistä tyylisuuntaansa. Hän syntyi Barcelonassa mutta vaikutti kauan myös Pariisissa. Hänen perusajatuksensa oli ”tappaa” perinteiset taidemenetelmät ja luoda nykyaikainen ilmaisu. Mirón taidesäätiö ja museo on Barcelonassa..

​

Taiteen suurmies Pablo Picasso (1881 – 1973) oli syntyjään andalusialainen, mutta hän vietti nuoruutensa vuodet Barcelonassa ennen muuttoaan Pariisiin. Kataloniassa hän imi vaikutteita modernismista ja seurusteli paljon sen edustajien kanssa. Pasifistiksi tunnustautunut Picasso vastusti voimakkaasti Francon hallintoa. Hänen tunnetuimpia töitään on sodanvastainen teos Guernica.

​

Nykytaiteen huomattavaksi hahmoksi on kohonnut Antoni Tàpies (1923 - 2012). Tämä itseoppinut 1900-luvun avantgardisti ja informalisti yhdistää töissään perinnettä ja innovaatiota. Hänen tekniikalleen on ominaista maalien ja erilaisten luonnonmateriaalien (hiekka, kangas, oljet) yhdistäminen. Tapièsin museo sijaitsee Barcelonassa.

​

Els Quatre Gats (neljä kissaa) oli (ja on edelleenkin) boheemi ja modernistinen ravintola, jossa vuosisadan vaihteen taitelijat tapasivat toisiaan. Heistä kuuluimpia ovat taidemaalarit Santiago Rusiñol, Ramon Casas ja Miquel Utrillo. Joukkoon liittyi myös muusikoita kuten säveltäjät Isaac Albéniz, Enric Granados ja Lluís Millet.

​

Kirjallisuus

 

Ensimmäiset katalaaninkieliset dokumentit ovat 1100-luvulla kirjoitettuja kirkollisia tekstejä, joita on löytynyt Organàn pienestä kylästä.

​

Keskiajan huomattavin kirjailija (sekä filosofi ja teologi) oli mallorcalainen Ramon Llull (1232 – 1315). Hän kirjoitti lähes 300 teosta filosofian, tieteen, kasvatuksen, kielitieteen, uskonnon alalta sekä lisäksi runoutta ja proosaa. Hän oli kielitaitoinen ja matkusteli paljon aina Pariisia ja Jerusalemia myöten. Hänen romaaninsa El Blaquerna vaikutti voimakkaasti keskiajan kertomakirjallisuuteen ja teos Ars Magna on eräänlainen väittelytaidon oppikirja, jolla hän pyrki todistamaan muslimeille ja juutalaisille kristinuskon paremmuus.

​

1400-luvun kirjallisen kulta-ajan edustajiin kuuluu valencialainen runoilija Ausiàs March (1400 – 1459). Hän kulki ritarina Sisiliassa, Tunisiassa, Sardiniassa. Hänen trubaduureilta vaikutteita saanut ja tyyliltään huoliteltu runoutensa oli esimerkkinä monille myöhemmille kirjailijoille. Hänen tuotantonsa käsittää 128 rakkausaiheista runoelmaa.

​

Samoihin aikoihin vaikutti toinen valencialainen kirjailija Joanot Martorell, jonka Tirant lo Blanc –pääteosta pidetään ensimmäisenä eurooppalaisena romaanina. Keskiaikaisesta ritariromaanista se eroaa ihanteidensa vuoksi: ylväät uskonnolliset ja ritarilliset arvot ovat vaihtuneet moderniin nautiskeluun sekä huumorin ja järjen suosimiseen.

​

Katalaaninkielinen kirjallisuus koki uuden kukoistuksen 1800-luvulla (la Renaixança). Tämän ajan huomattava runoilija on pappi Jacint Verdaguer (1845 – 1902). Hänen pääteoksiaan ovat runoelma L’Atlantide, jossa hän kuvaa Atlantista ja Välimeren syntyä sekä myyttinen Pyreiden vuoristoon sijoittuva Canigó. Toinen huomattava Renaixençа-runoilija on Joan Maragall (1860 – 1911) ja hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat La vaga cega, Oda nova a Barcelona ja El comte Arnau.

​

1900-luvun runoilijoista voidaan mainita Salvador Espriu (1913 – 1985) , jonka runoja on levyttänyt mm. Raimon. Hänen tunnetuin teoksensa on La pell de brau.  Joan Salvat-Papasseit (1894 – 1924) oli avangardisti. Hänen pääteoksensa on El poema de la rosa als llavis ja hänen tekstejään teki tunnetuksi 60-luvun uusi laululiike Nova Cançó. Vicent Andrés Estellés (1924 – 1993) on valencialaisen runouden suuria uudistajia. Hän kirjoitti kantaaottavia runoja ja rakkauslauluja. Llorenç Villalonga (1897 – 1980) kuuluu taas mallorcalaisiin kirjailijoihin. Hänen kuuluisin teoksensa on Mort de Dama. Lehtimies Josep Pla (1897 – 1981) on tunnettu taidokkaasta kielenkäytöstään ja kuvailevasta tyylistään esim. päiväkirjamuotoisessa romaanissa El quadern gris.  Mercè Rodoreda (1908 – 1983) on menneen vuosisadan tärkeitä romaanikirjailijoita. Hänen pääteoksiaan ovat yhteiskunnallisesti kantaa ottavat La plaça del Diamant (Timanttiaukio) sekä Mirall trencat.  Pere Calders (1912 – 1994) on tunnettu ”maagisesta realismistaan”, joka tulee esiin hänen novelleistaan ja pääteoksestaan Cròniques de la veritat oculta. 

    

Quim Monzó (s. 1952) on kirjailija, piirtäjä, toimittaja, kääntäjä ja käsikirjoittaja. Hänen teoksistaan voi mainita romaanin La magnitud de la tragèdia (Koskettava murhenäytelmä). Jaume Cabré (s.1947) on tunnettu tutkija, kirjailija, käsikirjoittaja. Hänen teoksiaan ovat mm. Senyoria sekä Les veus del Pamano.

​

Kataloniassa ilmestyy kirjallisuutta myös espanjan kielellä.  Näistä katalaanikulttuurin edustajista, mutta espanjaksi kirjoittavista tunnetuimpia ovat Ildefonso Falcones (s. 1959), jonka suomeksikin käännetty romaani Meren katedraali kertoo  Santa Maria del Mar –kirkon rakentamisesta. Toinen suomalaisille tuttu on Manuel Vázquez Montalbán 1939 – 2003) ja hänen Pepe Carvalho –dekkarinsa. Carlos Ruiz Zafón (s.1964) on kirjoittanut sarjan Barcelonaan sijoittuvia monelle suomalaisellekin tuttuja  mystitsiä romaaneja: Tuulen varjo, Enkelipeli. Taivasten vanki sekä nuorisoromaani Marina.

​

Sisällissodan jälkeen katalaanikirjallisuus oli kiellettyä ja monien kirjailijoiden piti painua maan alle. Osa muutti ulkomaille (esim. Rodoreda, Calders, Carles Riba) ja kirjoitti siellä tietämättä, julkaistaisiinko heidän teoksiaan koskaan. Osa jäi maahan sisäiseen karkotukseen (esim. Espriu, Estellés, Villalonga) ja myös heidän piti kirjoittaa pöytälaatikkoon ja odottaa parempia aikoja tai julkaista teoksiaan maan alla.

​

​

​