LYHYT KATSAUS HISTORIAAN
Esihistoria ja antiikin aika
Katalaanimaiden alueen alkuperäistä väestöä olivat iberiheimot, joiden asutuksista on merkkejä jo kivikaudelta. Myöhemmin, antiikin aikaan niemimaalle saapuivat kreikkalaiset, jotka kävivät kauppaa ja perustivat Emporionin (Empúries) siirtokunnan. Myös karthagolaiset olivat voimakkaasti läsnä.
Toisella vuosisadalla eaa. alue joutui puunilaissotien myötä Rooman vaikutuspiiriin ja alkoi voimakas roomalaistamisen kausi. Tarraco (nyk. Tarragona) oli tärkeä varuskuntakaupunki. Roomalaiset perustivat myös Barcinon (nyk Barcelona) ajanlaskumme alun tienoilla. 300-luvun lopulla kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto ja 400-luvulla pohjoisesta saapuivat kansainvaellusten myötä visigootit eli länsigootit ja ottivat maan haltuunsa.
Keskiaika
Länsi-Rooman romahdusta seuraavina vuosisatoina asutus levisi vuoristoon. Goottien hallinto kaatui 700-luvulla, kun etelästä saapuivat muslimivalloittajat eli maurit ja maa liitettiin Al-Andalusin emiirikuntaan. Heidän aikakautensa jäi Katalonian pohjoisosissa kuitenkin sangen lyhyeksi ja he joutuivat väistymään pohjoisesta tulleiden frankkikuninkaiden tieltä 800-luvun alussa.
Luostareista tuli katalonialaisen kulttuurin keskuksia ja maa jaettiin kreivien läänityksiksi. 800-luvun lopulla Barcelonan kreivi Guifré el Pelós (Vilfred Karvainen) yhdisti kreivikuntien alueet ja se merkitsi varsinaisesti Katalonian syntyä. Pian kreivit tunsivat, että kuningas ei välitä heidän tarpeistaan ja vaatimuksistaan. Niinpä he aloittivat tottelemattomuuskapinan ja Katalonia itsenäistyi frnakkikuninkaiden otteesta.
Valtakunta kasvoi vähitellen pohjoisen suuntaan 1000-luvulta lähtien valloitusten ja hallitsijoiden avioliittojen kautta. Kun Aragonia jäi ilman miespuolista kruununperillistä, Katalonia ja Aragonia yhdistyivät Barcelonan kreivi Ramon Berenguer IV:n ja Aragonian prinsessa Petronellan avioliiton myötä vuonna 1151. Uuden liiton nimeksi tuli Aragonian kruunu. Sen pääkaupunki oli Barcelona ja sivupääkaupunki Zaragoza.
1200-luku oli kulttuurin kulta-aikaa ja valtakunta laajeni voimakkaasti. Kuningas Jaume I (Jaakko I) liitti alueisiin Valencian, Baleaarit ja hankki siirtokuntia ympäri Välimeren. Vuodesta 1283 alkoi kokoontua myös parlamentti Les Corts Catalanes. Suuret onnettomuudet hävittivät maata 1300-luvulla. Musta surma verotti väestöä ja maa vajosi köyhyyteen.
Uusi aika
1400-luvulla maa oli kriisissä ja jälleen valtioita yhdistettiin avioliittojen avulla. Katalonia-Aragonian kuningas Ferdinand (Ferrán) nai Kastilian kuningattaren Isabellan vuonna 1479. Heidän valtakuntansa olivat keskenään liitossa, mutta molemmat säilyttivät silti omat rakenteensa ja instituutionsa. Näin sai ensimmäistä kertaa syntynsä valtioliitto, joka nykyisin tunnetaan Espanjana. Kirkko ja inkvisitio yhtenäistivät ja valvoivat maata. Granadan muslimivaltio lyötiin lopullisesti 1492, jolloin muslimit ja juutalaiset karkotettiin niemimaalta. Tämä oli tuhoisaa talouselämälle.
Kolumbuksen matkojen jälkeen Espanja kävi kauppaa, ryösti Etelä-Amerikkaa ja maa vaurastui. Katalonialla ei ollut oikeutta Amerikan-kauppaan ja se suuntautui Välimerelle. Lukuisat sodat ja kahakat vaativat veronsa ja kansan tyytymättömyys Kataloniassa kasvoi 1500-luvulla.
30-vuotisessa sodassa 1600-luvulla Espanja menetti osan Alankomaista ja Portugalin. Katalonia joutui kärsimään paljon sodan takia ja maaväestön piiristä lähtenyt kapina puhkesi kansannousuksi. vuonna 1640. Katalaanit tekivät Ranskan kanssa sopimuksen, jonka mukaan maa eroaisi Espanjasta Ranskan suojeluksessa itsenäiseksi tasavallaksi. Lopulta Ranska kuitenkin kääntyi Kataloniaa vastaan ja Pyreneitten sopimuksessa 1659 Espanja luovutti kiitokseksi Pohjois-Katalonian Ranskalle.
1700-luvun alussa Espanjan vallanperimyssodan päätteeksi Espanjan joukot kukistivat pitkän vastarinnan jälkeen Barcelonan 11. syyskuuta 1714. Tämä oli tuhoisaa Katalonian valtiollisille instituutioille, kielelle ja kulttuurille. Sama oli tapahtunut Valenciassa jo 1707. Tappio merkitsi maan voimakasta espanjalaistamista. Maan omat yliopistot suljettiin. Kieli ja kulttuuri kiellettiin. Keskusvalta rakensi vihatun Ciutadellan linnoituksen, josta käsin se valvoi ankarin ottein Kataloniaa.
1800-luku oli voimakasta aatteiden ja myllerrysten aikaa. Napoleonin joukot hyökkäsivät maahan ja liittivät 1812 Katalonian pariksi vuodeksi osaksi Ranskaa. Samalla vuosisadalla koettiin vielä kolme ns. karlistisotaa. Valtion johdossa tapahtui paljon mullistuksia ja hetken aikaa Espanja oli tasavaltakin. Talouden alalla Katalonia vaurastui tekstiiliteollisuuden ansiosta, mutta työväestön asema oli kuitenkin hyvin heikko. Se osaltaan johti radikaalistumiseen. Anarkismi ja kommunismi saivat paljon kannatusta. Katalaanikulttuuri koki uuden nousun (la Renaixença) Kieli, kirjallisuus kukoistivat taas ja itsenäisyysaate sai paljon kannatusta. Sitä ajamaan perustettiin myös puolueita.
Vuonna 1914 Katalonian yhtenäisyys (Mancomunitat de Catalunya) tunnustettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1714 ja vuonna 1919 hyväksyttiin ensimmäinen itsehallintolaki. 1920-luvulla Espanjan valtiota hallitsi Primo de Riberan diktatuuri, mikä merkitsi jälleen Katalonialle vaikeita aikoja. 1930-luvulla perustettiin Espanjan tasavalta, jonka myötä Katalonia nosti jälleen asemaansa ja sai toisen itsehallintolain (1932), mutta suotuisa kehitys katkesi kenraali Francisco Francon sotilaskapinaan ja Espanjan sisällissotaan (1936 – 1939). Tasavallan puolella taistelut Katalonia vaipui vuosikymmeniksi Francon diktatuurin alle, jolloin kiellettiin jälleen kieli, kulttuuri ja koko kansan olemassaolo. Francon kuoltua (1975) Katalonia ja koko valtio alkoi vähitellen demokratisoitua. Autonomia palautettiin (lait vuosina 1979 ja 2006), minkä ansiosta kansakunta alkoi jälleen elää julkisesti omaa elämäänsä.
Ajatus omasta itsenäisestä Katalonian tasavallasta elää tällä hetkellä erittäin voimakkaana. Vuoden 2012 jälkeen kansa on ollut useasti ja runsaslukuisesti liikkellä itsenäisyyden puolesta. Syksyllä 2016 Katalonian parlamenttivaaleissa maa sai ensi kertaa itsenäisyysmielisen enemmistön. Hallinto suunnittelee konkreettisesti uuden valtion rakennetta ja instituutioita ja syyskuussa 2017 on määrä pitää kansanäänestys uudesta hallintomallista. Espanjan valtio vastustaa sitä jyrkästi ja tunteet käyvät kuumina molemmin puolin.
