Alueen pääkieli on katalaani, joka kuuluu romaanisiin kieliin (kuten esim. ranska, italia, romania, espanja ja portugali). Se on syntynyt ns. vulgaarilatinan eli kansan puhekielen pohjalle. Etenkin Rooman valtakunnan hajottua murteet alkoivat nopeasti kehittyä omiksi kielikseen.

Ensimmäisiä katalaaniksi kirjoitettuja tekstejä ovat pienestä vuoristokylästä löydetyt 1100-luvun kansankieliset saarnat (les Homilies d’Organyà). Katalaanin lähin sukukieli on eteläisessä Ranskassa puhuttu oksitaani. Vielä keskiajalla ne olivat yksi ja sama kieli, mutta maantiede ja poliittiset olot ovat johdattaneet niitä eri suuntiin. Val d’Aranin alueella Katalonian Pyreneiden vuoristossa puhutaan edelleen oksitaaniin kuuluvaa aranesia, jolla on Kataloniassa virallisen kielen asema.

Nykykatalaanissa on kaksi päämurrealuetta: läntinen ja itäinen. Itäistä puhutaan Baleaareilla, Katalonian itä- ja pohjoisosissa (mm. Barcelona ja Girona) ja läntistä Katalonian länsiosissa (mm. Lleida), Andorrassa ja Valenciassa. Poliittisista syistä eri murteita joskus kutsutaan omiksi kielikseen (esim. mallorquí tai valencià), mutta eri nimityksistä huolimatta kieli on yksi ja sama (kuten esim. hollanti ja flaami tai amerikan- ja brittienglanti).

Historiansa aikana katalaanin kieli on kokenut vaikeita ja helpompia aikoja. Kirjallisuuden ja kulttuurin kulta-aikaa oli 1200-luku. Katalonian ja Aragonian kuningaskuntien yhdistymisen jälkeen 1400-luvulla katalaani joutui kamppailemaan suuremman kastilian eli espanjan kielen kanssa ja vuoden 1714 suuren sotilaallisen tappion jälkeen sen käyttö kiellettiin vähitellen kokonaan.  1800-luvulla kieli koko kuitenkin uuden nousun (la Renaixença) ja oli hetken poissa pannasta ennen kuin Francon diktatuuri kielsi sen käytön täysin. Nykyisin katalaanilla on virallisen kielen asema Kataloniassa, Valenciassa ja Baleaareilla. Se on Euroopan suurin vähemmistökieli. Katalaanin puhujia on kymmenkunta miljoonaa.